Nyt on hyvä aika (kaks päivää muuttoon) tehä yhteenveto tästä soluelämästä. Nyt se on miun puolesta loppuelämäks ohi. Suunnitelmissa olis asua enää ikinä sen yhden ja parhaimman kämppiksen kanssa. Kahteen vuoteen on mahtunu aika monta ja aika monenlaista känpistä. Tästä oon avautunu jo aikasemminki. Ei ne varmaan niitä ihan karmeimpia kuitenkaa oo ollu. Mutta ajoittain aika mielenkiintosia tapauksia kyllä. Ja sillonhan on tietty helppo arvostella kun on ite niin täydellinen:D:D

Toissapäivänä muutti justiinsa uudet asukit. Ja toiselta on jo havaittavissa suurta omien tavaroiden varjelua. Leivoin nimittäin kaurakeksejä ja jätin oman lusikkani tiskipöydälle uunin lämpenemisen ajaks. Jotaki kummalista oli kuitenki tapahtunu, koska kun menin takasin niin lusikka oli kadonnu. Etsintöjen jälkeen se löyty tiskikaapista pestynä kämppiksen muiden ruokailuvälineiden kanssa. Nyt se varmaan luulee, että mie oon pihistäny sen siltä:) Toinen kyseli postin hakemisesta, että selaako jokanen laatikosta vaan omat postinsa ja jättää muut laatikkoon. Juu, ihan miten vaan, mutta eikö samalla vaivalla vois tuoda kaikki postit sisälle? Ihan vähän sais miusta kyllä käyttää omaa järkeäänkin. Mutta on näistä ollu jotain hyötyäki, kylppäriin on tullu uusi valo! Ja matto, jonka kätevyydestä mie en oo kuitenkaan ihan varma, koska kylppäri on sitä mallia, että lattia kastuu kokonaa vaikka kuinka varovasti yrittäisit suihkutella.   

Kyllähän tämä kaks vuotta tässä asuessa kuitenki meni. Ainaki puolvuotta mie tosin oon huidellu muilla mailla, joten ihan sopivia katkoja näihin vuosiin on tullu. Kaipaamaan en jää täältä muuta kun viereistä kauppakeskusta ja sitä kuinka nopsasti ja helposti täältä pääsee keskustaan. Käytiin eilen kattomassa uutta kotia ja se vaikutti oikein lupaavalta. Kaukanahan se kyllä on...

Pakkaus jatkuu.