Tänään vähä niinku alko Nomppiksen koulu. Ja tänään oli myös hullu ukkonen täällä meillä päin. Kerkesin onneks koululle typerään kirjastokoulutukseen ennen ku sade ja ukkonen alko. Harmitti vaan ihan hirmusti kun oltiin sisällä kirjastossa ja maan alla ettei nähty sitä ukkosta oikeestaan ollenkaan. Äänet kyllä kuulu ja välähdyksetki näky, mutta olisin halunnu kunnolla kattomaan sitä ikkunaan tai mieluiten ulos räystään alle. En oo tänä kesänä nähny vielä ollenkaan ukkosta:( Tää kesä on muutenki vähän kummallinen kaikkien pakollisten kesähommien kannalta...en oo nimittäin uinu ku kerran enkä oo terassilla käyny ku pari kertaa. Ihan liian vähän molempia!! Mutta niin, ukkonen on kyllä semmonen, että siinä on semmosta kummallista tunnelmaa! Turvallisesti sisältä/kuistilta katottuna jonkun kanssa se on ihan mieletöntä ja saa itellekki semmosen jänskän olon päälle. Ehkä se on jännitystä ja varmaan pelkoaki vähä mutta kuitenki mukava tunne. Mutta vaan siis turvallisessa paikassa ja mielellään turvallisessa seurassa. Mie oon useemman kerran ollu kattomassa ukkosta vähän turhan läheltä ilman niitä kunnollisia sisätiloja...sillon homma menee vähän liian jännittäväks:( Ekalla kertaa oltiin partioleirillä Ilomantsin korvessa kun yöllä tuli vuosisadan ukkonen, jonka keskus kulki ehkä jonku 50n metrin päästä meijän teltoista ja pienenpienestä möksästä (johon myö kaikki sitten tungettiin pitämään ukkosta) ja kaato mennessään kaikki puut useemman kilometrin matkalta. Toisellaki kertaa oltiin partioimassa, mutta oltiin Saksassa leirintäalueella ja ukkonen tuli ihan päälle. Välähdykset tuli pamahdusten kanssa tasan samaan aikaan ja oli niin kovaäänisiä, että ei ois voinu uskoo, että ne tulee "vaan" ukkosesta. Kolmannella kerralla taaskin Saksassa ajettiin autolla pitkät pätkät ukkosen reunalla ja salama iski tien viereisellä pellolla lähelle meitä. Että ukkosen voimat on kyllä tullu varsin selviks, eikä sitä tartte koskaan missään millonkaan aliarvioida! Toivon vaa, etten koskaa joudu ite samaan tilanteeseen johtajana kun tuolla Ilomantsin leirillä. Mie olin sillon viel ite niin pieni, etten tainnu oikein ymmärtää asian vakavuutta. Mut kyl meijän johtajat on varmasti ollu aika vakavalla naamalla...

Niin kirjaston jälkeen väsättiin meijän tuutoripoppoolla kangasmerkkejä fukseille ja itellemme. Semmonen joku 120 kappaletta niitä väännettiin. Eli leikattii ne ensin kankaasta ja sit sabluunoiden avulla painettiin niihin meijän "logo". Hommaa riitti, mut tuli niistä kyllä hianoja! Nyt ne vielä ommellaan ja silitetään ja sit pääsee ompelemaan haalareihin. Piti ottaa kamera mukaan, mut enpä sitä sitten tietenkää aamulla muistanu:/ Maanantaina saapuu siis meijän uudet fuksipalleroiset. Tai sillon on meijän eka "vapaamielinen" eli muotonen tapaaminen ja tutustuminen. Eli ekat pileet:D Varsinainen koulu alkaa sitten viikon päästä maanantaina, mutta ens viikko on täynnä tota tuutorointia. Suunniteltii noitten merkkien teon lomassa tulevia kastajaisia ja fuksiaisiaki ja ai että niistä tulee H A U S K A A !!;)

Jepsjou. Nyt tulee Salikset, joita häpeäkseni myönnän, rupeen nyt kattoo:)