Viime syksynä meijän perheeseen tuli hauvavauva, höperö koiruus nimeltä Nuka.

Tillin ja Oonan luona se asustaa, mut mieki omin sitä kyllä vähän itelleni:) Mie oon se kiva täti, jonka luona hoidossa ollessa saa maata sohvalla ja syödä herkkuja ja riehua ja nukkua sängyssä ja tehä kaikkee mitä kotona ei saa:D hihiii

Nyt Nuksupoika on jo ihan iso eikä millään uskois, että ekalla tapaamisella se oli alkuun jopa vähän arka ja pelokas. Sillä on semmonen hauska ominaisuus, että se syö ihan mitä vaan. Tähän mennessä suuhun (ja massuunki asti) on menny mm. muutama matto, juustohöylä, huulipuna, pari kuksaa ja ehkä kaikkein parhaimpana; iso kasa jääkaappirunous-magneetteja. Pari viikkoo siltä sitten tuliki runokakkaa:D

JouluNuka ja lahjaksi saatu siankorva, jota piti mennä äkkiä piiloon naulakon alle natustamaan...  

Harmillista kun tuo pentuna ollut ihana sininen väri silmistä on kasvamisen myötä kadonnu. Samaten valkonen läikkä otassa:(